keskiviikko 3. elokuuta 2016

Mullekkin volyymit

Viime kesänä innostuin ripsipermanentista. Tänä kesänä volyymiripsistä. Ja ne on kyllä ihanat. Ainakin näin kesällä kun iho näyttää terveeltä eikä muuta meikkiä tarvita. Katsotaan nyt kauanko ne pidän ja kauanko ne pysyy hyvinä.


Tuoreet ripset

Hassua meikata kun ripset on jo laitetut

On ne hienot...

Ekan laiton jälkeen suositeltiin 3 viikon päästä huoltoa. Ne on olleet mulla nyt 4 vkoa ja vasta ensi viikolla pääsen huoltoon. Ihan hyvältä näyttää vieläkin, tosin aika harvaksi ovat käyneet. Halusin luonnollisen näköiset ripset ja ensin pitikin laittaa 10 ja 11 mm pituutta, muutama 12mm. Mutta sitten huomattiin, että mun omat ripset on sen 12, niin tota 12mm piti laittaa enemmän. Olen ollut tyytyväinen, koska ripset eivät ole liian näyttävät, mutta silti hyvännäköiset. Omat ovat siis todella harvat. Niistä löytyy kuvaa pari postausta taakse päin kun viime kesänä otin sen permanentin ripsiin.

4 vkon jälkeen on niitä vielä jäljellä, mutta harventuneet

Kaukaa näyttää paremmalta


-K-

maanantai 11. tammikuuta 2016

Koukussa kirjasarjaan

Siis miten voi olla mahdollista, että oon edellisen tekstin kirjoittanut toukokuussa? Mihin aika katoaa?

No, aloitin taas työt elokuussa ja siihen katoaa mun aika. Töihin, lapset päiväkodista, ruokaa, iltatoimet ja nukkuun. Paitsi, että sitten kun lapset saadaan nukkumaan, alkaa äidin oma aika ja nukkumaan mennään vasta liian myöhään. Nyt varsinkin kun olen aloittanut uuden harrastukseni eli lukemisen. Olen aina ollut intohimoinen kirjojen lukija, mutta viiteen vuoteen ei oikein ole ollut aikaa lukea mitään. Ja nyt olen lukenut vain yhtä sarjaa, johon olen jäänyt koukkuun ja jokainen kirja sesältää tuhannen sivua luettavaa.


Uusi lukemiseen innoittanut kirjasarja on Diana Gabaldonin Outlander. Siitä tuli keväällä tv-sarja ykköseltä nimellä Outlander - Matkantekijä. Kuulin ohjelmasta kirjasarjaa lukeneilta, jotka hehkuttivat kirjoja, mutta miettivät miten se taipuu televisiosarjaksi. Ja hyvinhän se onnistui. Katsoin ensin tv-sarjan ja siitä innostuneena luin ensimmäisen kirjan. Ja siitä se sitten lähti. Sarjaa voisin luennehtia suureksi rakkaustarinaksi. Juuri aloitin viidennen kirjan ja muutama jää vielä luettavaksi. Ehdin lukea vasta iltaisin, kun lapset menevät nukkumaan ja joskus ollaan niin jännittävissä tunnelmissa, ettei nukkumaan malttaisi millään mennä. Keskimäärin 30 sivua pitäisi lukea päivässä, jotta tiiliskivet ehtii palauttamaan ajoissa kirjastoon. Mutta mikä tyhjyys siitä iskeekään kun kaikki kirjat on joskus luettu. Olen kuitenkin jo kuukausi tolkulla niitä lukenut. Eihän mulla ole ollut aikaa tehdä mitään ylimääräistä, kun kaiken ajan vaan luen =)


Lukuhetki.
Vähän herkullisempi lukuhetki =)




Joulu 2015 meni aivan liian nopeasti. Aikomukseni oli aloittaa joulufiilistelyt ja askartelut hyvissä ajoin jo marraskuussa. Ja mitä sitten tapahtuikaan. Sairastuttiin koko perhe. Ensin sairastui kaksoset, kova flunssa kummallakin ja 40 astetta kuumetta. Sitten sairastui mies ja hänellä todettiin kauhkokuume. Tästä johtuen lapset tarkastettiin lääkärissä ja toiselta löytyi märkäinen korvatulehdus ja toisella epäiltiin myös keuhkokuumetta. Kun kaikilla oli taudit päällä, sairastui pieninkin ja sai myös korvatulehduksen. Jouluksi tervehtyivät, mutta kaksi viikkoa oltiin pois päiväkodista. Sitten multa meni selkä, (varmaan rasituksesta kun kaikkia kolmea lasta piti kanniskella vuorotellen) ja ite olin yhden viikon lääkkeiden takia vähän toistaitoinen. Jouluna lapset olivat terveitä, mutta me aikuiset sitten jälleen flunssan kourissa. Lisäksi tämä pienin on saanut korviinsa nyt kolme lääkekuuria, kun ei meinaa tulehdus mennä millään ohitse. Mutta jos nyt pakkasten myötä pöpöjäkin jylläisi vähän vähemmän ja mekin oltaisiin hetki terveitä. Viime yö oli ensimmäinen sitten kuuden viikon sisään, kun pienin nukkui yönsä heräämättä. Harmi, että isommat siskot sitten saivatkin minut nousemaan vuoteesta viisi kertaa ( peitto huonosti, pissahätä, pelottaa, toisellakin pissahätä ja peitto edelleen huonosti ...). Ei tarvitse ihmetellä miksei töissä järki kulje ja unohduksia sattuu...

Tässä vain osa perheemme joulukuun lääkearsenaalista.

Saatiin lahjaksi näin hieno piparipiha.

Tonttu poikineen.




-K-

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Äidin pienet ilot

Lupasin itselleni uudenvuoden lupauksena olla enemmän vaimon kun äidin näköinen. Toteutus on onnistunut ehkä 50%:sesti. Normaalisti yleensä meikkaan työpaikalle, mutta nyt kotiäitinä aika ei yksinkertaisesti riitä. Eikä tältä väsymykseltäkään kyllä jaksa kiinnostua ulkonäköjutuista. Tämä haamu kyllä tarvitsisi vähän väriä kasvoihinsa, mutta jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Yleensä käyn kaupassa, jos ihmisten ilmoille menen, tai kirpparilla, mutta ei vaan jaksa panostaa. Olenkin yrittänyt löytää piritystä asioiden helpottamisen kautta.

Pari vuotta sitten kokeilin ripsein pidennystä, mutta se ei ollut mun juttu. Ensinnäkin oli kamalaa varoa niitä ripsiä koko ajan, siis välttää hankaamasta ja pestä superhellästi. Ja sittenkin ne peijakkaat irtosivat tosi helposti ja näyttivät hirveiltä jo muutaman viikon jälkeen. Huollossa kävin toisella laittajalla, oli eri liimat ja kaikkea, mutta silti nekään eivät pysyneet. Totesin, etteivät ne vaan pysy, vaikka kuinka yrittää olla luonnottoman varovainen niiden kanssa. Ja sitten, kun käyttää silmälaseja, ei voi kovin pitkiä edes ottaa. Ja kaverit ei huomanneet juuri mitäään eroa tavalliseen lookkiini verrattuna, koska omat ripset on ripsivärissä ihan hyvän mittaset, vaikkakin aika ohuet.

Kuukausi sitten ilahdutin itseäni ottamalla ripsipermanentin. Samalla tietenkin värjättiin ripset sekä kulmat ja muotoiltiin kulmat myös. Itse permanentti oli helppo toimenpide, ei sattunut tai tuntunut mitenkään ikävältä. Ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt ripset erottuu, koska omani ovat yllättävän vaaleat. Ja nyt kun ne ovat koko ajan taivutettuna, avaavat ne silmät vähän paremmin. Permanentti kestää noin 4-6 vkoa, riippuu vähän missä kasvun vaiheessa omat ripset ovat ja kuinka paljon niitä varisee pois. Saas nähdä jäinkö tuohon koukkuun ;)

Vähän hankala saada uudet ripset kuvaan...

Päärynäpää =)

Sorry, huono kuvan muokkaus. Pakko oli peittää kamalat ihohuokoset. Mun kuvanmuokkausohjelma ei oikein pelitä.


Ensi kesälle ajattelin vielä ottaa oman kynnen geelaukset. Eli omaan lyhyeen kynteen joku kiva ranskalainen manikyyri. Rakennekynnet ovat todella kauniit, mutta en halua pitkiä kynsiä.

Kyllä täältä kotiäitiyden rämettämältä maalta pikku hiljaa kaivaudutaan kohti normaalia oloa ja eloa. Pari vuotta eteen päin ja pääsen taas käymään suihkussakin silloin kun haluan.

-K-

torstai 14. toukokuuta 2015

Äidin liikkumisen haasteet

Tekisi kovasti mieli tuonne lenkkipolun ääreen tai kuntosalille. Mutta ja mutta ja mutta...
Mies on yksityisyrittäjä ja tekee pitkää päivää. Päivän päätteeksi vielä kirjoittaa tekemistään töistä raportit asiakkaille ja kun lopettelee, alkaa lasten iltatoimien aika jo lähestyä. Yleensä ehdin tässä välissä joko käymään kaupassa tai tekemään ruoan.

Lapset ovat kaikki kotihoidossa ja isommat käyvät kaksi kertaa viikossa kerhossa. Kerhon aikana on mahdollisuus käydä vaunulenkillä, mutta usein se on myös ainut aika kun pääsen käymään kaupassa, jos miehellä on rankka työviikko. Kaikkien kolmen lapsen kanssa käyn kaupassa vain äärimmäisessä hätätapauksessa. Ollaan sellainen Kiljusen herrasväki, lapset huutaa, meluaa ja on kurittomia. Mieluiten menisin yksin, koska se saattaa olla ainoa kerta koko viikkoon jolloin voin käydä jossakin aivan yksin. Joskus saatan ottaa toisen isommista mukaani, mutta lapsen vireystasosta riippuu onko kauppareissu ihan hyvä vai hankala.

Nyt keväällä, kun ilmat on aurinkoiset ja kauniit, tekee kovasti mieli ulkoilemaan. Unelmoin juoksun aloittamisesta, mutta polvet ovat vielä sen verran heikot (ylipainosta ja laiskuudesta), että pitää niitä ensin kuntouttaa. Juoksukengät on kyllä jo hankittu, mutta ajetaan ne sisään muilla reissuilla näin ensi alkuun. Mahdollisuudet ulkoiluun tulee eteen yleensä yllättäen tai viikonloppuisin. Jos pienin jää päiväunille iskän vartioon, niin pystyy kunnolla "luukuttamaan" lenkkimusaa, mutta jos on vainut mukana pitää musiikkia kuunnella vähän pienemmällä volyymillä. Mutta kumpikin lenkki varmaan yhtä tehokas, vaunuilla pääsee tekemään enemmän työtä, kun taas ilman vaunuja vauhti on nopeampaa. Olin toivonut äitienpäivälahjaksi PolarLooppiini sykevyötä ja sellaisen myös sain. Sykevyön avulla pystyy vähän pitämään sykkeitä silmällä ja tuo aktiivisuusrannekkeeni ei oikein laske askelia kunnolla kun pitää vaunun aisasta kiinni. Nyt pitäisi vielä opetella käyttämään sitä.

Liikunta kaikkien lasten kanssa on sula mahdottomuus. Tai oli mulla toiveissa, että nyt keväällä kirjautuisin liikuntakeskuksen asiakkaaksi, veisin isot tytöt lapsiparkkiin ja pienin olisi isänsä kanssa. No, isähän on aina töissä. Lapsiparkkiin voisi tuon pienemmänkin viedä, mutta en kuitenkaan raskisi, kun arastelee ja vierastaa muita ihmisiä. Mutta harkitsen sitäkin kuitenkin. En kuitenkaan halua harrastaa lasteni kustannuksella. Olen vähän sitä mieltä, että se aika vielä tulee, kun pääsen treenaamaan niin paljon kun itse haluan. Miksi se aika pitäisi ottaa näistä arvokkaista pikkulapsivuosista.

Nyt yritänkin valjastaa meille jotakin kivaa liikunnallista tekemistä, jossa minäkin pääsisin liikkumaan. Kesällä varmasti helpottaa, kun tuo pieni oppii kävelemään kunnolla (nyt jo kävelee, mutta aika huteraa on meno). Jalkapalloa, sulkapalloa, littaa yms. Äidin alkaa oleen aika ottaa osaa lastensa leikkeihin, jotta saadaan makkarat sulamaan =)

Ostin syksyllä itselleni (käytettynä) crosstrainer-laitteen, jolla tein treenin EKAA kertaa toissapäivänä! Lapset ovat kovasti yrittäneet valjastaa siitä itselleen kiipeilytelineen, mutta vähän turhan vaarallinen kapine siihen touhuun. Kiipeilevät siinä kyllä AINA kun silmä välttää. Nyt se tuppaa olemaan vaatetelineenä itselläni. Laite oli ihan äänetön, kun se meille muutti, mutta ekan treenin aikana totesin sen olevan varsinainen kitinäkalle. Jospa kokeilisi vaikka vähän rasvailla? Pienin oli päiväunilla ja välillä oli pakko oikein pysähtyä kuuntelemaan itkuhälytintä sen metelin alta. Lisäksi isompia alkoi puolen välin (yhteensä sutkutin 30min) kohdalla kiinnostamaan minne äiti on hävinnyt (leikkivät aluksi omassa huoneessaan) ja halusivat kovasti "auttaa" äitiä vehkeen kanssa. Mutta telkkarin ääressä aika kului välillä ihan kivastikin. Vielä en tuon yhden kerran jälkeen osaa sanoa, oliko turha ostos. Mutta on siinä ainakin kiipelty ja vaatteita säilytetty koko rahan edestä =) Silloin kun sen hankin oli jalkapöytäni juuri alkanut oireilemaan enkä uskaltanut sitä edes testata. Jalan kipu hävisi yhtä mystisesti 3kk jälkeen kun oli tullutkin. Epäilen sen johtuneen hormoneista, nivelten löystymisestä ja ylipainosta.

Kuukausi sitten pääsin muutaman kerran lenkille yksin ja innostuin jo kovasti. Sitten sairastuin flunssaan, joka kesti 4 vkoa ja parani lopulta vasta lääkekuurilla. Nyt yritän löytää liikunnan kipinän uudelleen.

Lenkkiselfie huhtikuun alusta.

Lenkin varrelta.

Taikametsä. Tästä näkymästä keksisi vaikka mitä tarinoita.




Ei muuta kun kesää kohden ja hyvät aikomukset mielessä pitäen. Ideoita kivoista liikunnan muodoista koko perheelle otetaan ilolla vastaan...

-K-

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tekemistä

Olen huomannut, että tekemisen järkkääminen on vähän haastavaa. Isompien kanssa ehdin askartelemaan tai leipomaan (tytöt rakastavat leipomista kuten minäkin) vain vauvan päiväunien aikana, mutta yleensä se aika menee kodin siivoiluun, pyykkihuoltoon tai ruoan valmistukseen. Ja osan aikaa päiväunista on ihan vaan pakko istua paikallaan ja syödä jotakin rauhassa. Yleensä päivän aikana tulee otettua 7000 askelta, joka on monta kertaa enemmän, mitä se tulee olemaan, kun palaan työelämään ja istumatyöhöni. Joka päivä tulee siis askeleita tuo 7000, joskus myös 10 000 ja jos pääsen lenkille niin se on vielä tuostakin enemmän. Tämän minulle kertoo kumppanini PolarLoop, joka minulla on ranteessa keikkunut kohta puoli vuotta. Se muuten kertoo myös, että keskimäärin nukun yössä 5-6 tuntia, josta herään muutaman tunnin välein.

Päikkäreiden aikana leivottiin pari vkoa sitten vanilijapullaa.

Tytöistä on jo aika paljon apua. Toinen voiteli pullat ja toinen ripotteli raesokerit.

Vanilijakierrepullat ja vaniljatäytepullat.

Ulkoillaan lasten kanssa ihan liian vähän (huono mutsi), mutta kauniilla ilmalla siihen saa jostain voimia. Pihalle pitäisi vaan keksiä jotain kivaa. Meiltä löytyy keinut (kaksi keinua ja riipputikapuut), hiekkalaatikko ja irtoliukumäki (on siis siirretävä). Mutta jotain muutakin tuo piha tarvitsisi. Piha on savipohjaista ja vesisateella ruohikko menee ihan lits läts kuralle ja savi nousee pinnalle. Olemme miettineet kyllä pihan salaojittamista, mutta kun se on vasta harkintavaiheessa, niin sitä ennen pitäisi leikkipaikalle keksi jotakin. Kuorma-auton lavallinen hiekkaa? Joku kiipeilyteline olisi ihana noille marakateille, mutta todella hintavia ostaa. Leikkimökkikin olisi kiva tai edes joku kesäkeittiö. Terassiakin pitäisi laajentaa, niin pitää miettiä keksisikö sen yhteyteen jotain kivaa.

Keinut kiehtoo aina.

Pikkusiskolla oli hauskaa kun isosiskot vetivät pulkkaa vuorotellen.


Nyt vielä, kun tämä pikkuneiti ei kävele, on hänen kanssaan ulkoilu vähän haastavaa myös. Hän ei oikein rattaissa viihdy, mutta maassakaan ei ole hyvä olla. Sylissä tietenkin paras, mutta roikota sitten yhtä koko ajan. Siskot haluavat tietenkin, että heidän kanssaan vähän touhutaan tai annetaan vauhtia keinussa yms. Toivon, että maa pian kuivuisi ja neiti oppisi kävelemään, niin hänkin varmaan viihtyisi ulkona paremmin.



-K-

torstai 9. huhtikuuta 2015

Pienimmän ekat synttärit

Pikku neitimme täytti yhden kokonaisen vuoden. Aikamoista yrittää järjestää juhlia, leipoa ja siivota, kun kolme lasta pyörii jaloissa. Ja sitten kävi vielä niin, että luulin yhden kakun menneen pilalle. Sen piti olla uunissa tunnin ja meillä se oli kolme tuntia ja siltikin keskusta tuntui aivan raa´alta. Ja sitten piti leipoa uusi kakku. Lopulta kakku ei ollut mennyt pilalle (sen totesin kun laitoin kakkuja tarjolle) ja äitinikin oli meille taikonut leipomuksiaan. Toisin sanoen pöydät notkui herkuista ja kymmenen vierasta jätti tulematta. Eli nyt on pari kakkua pakkasessa ja pari minun takapuolessa ;)


Neiti viihtyi juhlasankarina ihan hyvin, eikä kovasti vierastanut ketään. Kaikkien syliin ei silti suostunut menemään. Hän viihtyi todella hyvin ystäväni tyttären (minun kummityttöni) kanssa, vaikka hänellä on tumma tukka ja tummat silmät. Hän on jo iso tyttö, eli teini, mutta pikku sankaritar viihtyi hänen sylissään ja tykkäsi leikkiä hänen kanssaan. Olen huomannut, että vähiten vauvamme vierastaa itseni näköisiä naisia, jotka ovat vaaleita.
Neiti N 1 vuoden <3

Ihan ei pääni ollut mukana juhlien järkkäämisessä, koska juhlien jälkeen löysin kasan pikku pusuja, jotka unohdin laittaa tarjolle ja ilmapallotkin jäi puhaltamatta. Nyt vannoin, että ensi vuonna tytöt saavat viettää yhteisiä synttäreitä. Silloin olen jo työelämässä ja tuskin aikaa yhtään sen enempää laittaa kaksia synttäreitä.


Lupasin tehdä muumikakun, mutta kun aika ei riittänyt menin oikopolkua. Kakussa on suklaisia muumihahmoja, joten se ON muumikakku =)

Lasten herkkusiili.

Sitruunapiiras ja paholaisen kakku (vapaasti suomennettuna).

Äitini tekemä päärynä-suklaapiiras

Pikkuleipäkimara ja kääräriä.

Tämä on se epäonnistunut suklaa-pähkinätorttu. Päällinen vähän tummui, niin jouduin sen poistamaan. Maku oli kuitenkin ihan ok.

Kinkkukeikauskakku (taas) ja mozzarella-tomaattipiiras.

Saman päivänä oli myös virpomissunnuntai ja tytöt koristeli vieraille upeat vitsat. Harmi vaan, ettei muistettu kaikille kuitenkaan antaa niitä mukaan. Mutta jäipä kotiin jotakin ihasteltavaa pääsiäiseksi.

Tyttömäisittäin pinkkiä virpomisoksaa.
Siskojen synttäreiltä jäämistöä.




-K-

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä =)

Eilen tytöillä oli suklaamunien metsästystä. Eli piilotettiin muutama pikku muna, jotka sai tietenkin syödä kaikki kerralla (todella harvinaista meillä). Tänään käy vieraita. Sitten vaan ollaan ja hengaillaan. Tytöt nauttivat, kun isäkin on kotona näin monena päivänä ja aina löytyy jonkun syli kun siltä tuntuu. Jos ilmat pysyvät näin kuivina, saatan repästä ja käydä jopa lenkillä.

Lahjaksi saatu pääsiäiskukka.

Myös saatu pääsiäiskukka ja taustalla tyttöjen askarteluja.


-K-