Äidin pienet ilot

Lupasin itselleni uudenvuoden lupauksena olla enemmän vaimon kun äidin näköinen. Toteutus on onnistunut ehkä 50%:sesti. Normaalisti yleensä meikkaan työpaikalle, mutta nyt kotiäitinä aika ei yksinkertaisesti riitä. Eikä tältä väsymykseltäkään kyllä jaksa kiinnostua ulkonäköjutuista. Tämä haamu kyllä tarvitsisi vähän väriä kasvoihinsa, mutta jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Yleensä käyn kaupassa, jos ihmisten ilmoille menen, tai kirpparilla, mutta ei vaan jaksa panostaa. Olenkin yrittänyt löytää piritystä asioiden helpottamisen kautta.

Pari vuotta sitten kokeilin ripsein pidennystä, mutta se ei ollut mun juttu. Ensinnäkin oli kamalaa varoa niitä ripsiä koko ajan, siis välttää hankaamasta ja pestä superhellästi. Ja sittenkin ne peijakkaat irtosivat tosi helposti ja näyttivät hirveiltä jo muutaman viikon jälkeen. Huollossa kävin toisella laittajalla, oli eri liimat ja kaikkea, mutta silti nekään eivät pysyneet. Totesin, etteivät ne vaan pysy, vaikka kuinka yrittää olla luonnottoman varovainen niiden kanssa. Ja sitten, kun käyttää silmälaseja, ei voi kovin pitkiä edes ottaa. Ja kaverit ei huomanneet juuri mitäään eroa tavalliseen lookkiini verrattuna, koska omat ripset on ripsivärissä ihan hyvän mittaset, vaikkakin aika ohuet.

Kuukausi sitten ilahdutin itseäni ottamalla ripsipermanentin. Samalla tietenkin värjättiin ripset sekä kulmat ja muotoiltiin kulmat myös. Itse permanentti oli helppo toimenpide, ei sattunut tai tuntunut mitenkään ikävältä. Ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt ripset erottuu, koska omani ovat yllättävän vaaleat. Ja nyt kun ne ovat koko ajan taivutettuna, avaavat ne silmät vähän paremmin. Permanentti kestää noin 4-6 vkoa, riippuu vähän missä kasvun vaiheessa omat ripset ovat ja kuinka paljon niitä varisee pois. Saas nähdä jäinkö tuohon koukkuun ;)

Vähän hankala saada uudet ripset kuvaan...

Päärynäpää =)

Sorry, huono kuvan muokkaus. Pakko oli peittää kamalat ihohuokoset. Mun kuvanmuokkausohjelma ei oikein pelitä.

Ensi kesälle ajattelin vielä ottaa oman kynnen geelaukset. Eli omaan lyhyeen kynteen joku kiva ranskalainen manikyyri. Rakennekynnet ovat todella kauniit, mutta en halua pitkiä kynsiä.

Kyllä täältä kotiäitiyden rämettämältä maalta pikku hiljaa kaivaudutaan kohti normaalia oloa ja eloa. Pari vuotta eteen päin ja pääsen taas käymään suihkussakin silloin kun haluan.

-K-

Äidin liikkumisen haasteet

Tekisi kovasti mieli tuonne lenkkipolun ääreen tai kuntosalille. Mutta ja mutta ja mutta...
Mies on yksityisyrittäjä ja tekee pitkää päivää. Päivän päätteeksi vielä kirjoittaa tekemistään töistä raportit asiakkaille ja kun lopettelee, alkaa lasten iltatoimien aika jo lähestyä. Yleensä ehdin tässä välissä joko käymään kaupassa tai tekemään ruoan.

Lapset ovat kaikki kotihoidossa ja isommat käyvät kaksi kertaa viikossa kerhossa. Kerhon aikana on mahdollisuus käydä vaunulenkillä, mutta usein se on myös ainut aika kun pääsen käymään kaupassa, jos miehellä on rankka työviikko. Kaikkien kolmen lapsen kanssa käyn kaupassa vain äärimmäisessä hätätapauksessa. Ollaan sellainen Kiljusen herrasväki, lapset huutaa, meluaa ja on kurittomia. Mieluiten menisin yksin, koska se saattaa olla ainoa kerta koko viikkoon jolloin voin käydä jossakin aivan yksin. Joskus saatan ottaa toisen isommista mukaani, mutta lapsen vireystasosta riippuu onko kauppareissu ihan hyvä vai hankala.

Nyt keväällä, kun ilmat on aurinkoiset ja kauniit, tekee kovasti mieli ulkoilemaan. Unelmoin juoksun aloittamisesta, mutta polvet ovat vielä sen verran heikot (ylipainosta ja laiskuudesta), että pitää niitä ensin kuntouttaa. Juoksukengät on kyllä jo hankittu, mutta ajetaan ne sisään muilla reissuilla näin ensi alkuun. Mahdollisuudet ulkoiluun tulee eteen yleensä yllättäen tai viikonloppuisin. Jos pienin jää päiväunille iskän vartioon, niin pystyy kunnolla "luukuttamaan" lenkkimusaa, mutta jos on vainut mukana pitää musiikkia kuunnella vähän pienemmällä volyymillä. Mutta kumpikin lenkki varmaan yhtä tehokas, vaunuilla pääsee tekemään enemmän työtä, kun taas ilman vaunuja vauhti on nopeampaa. Olin toivonut äitienpäivälahjaksi PolarLooppiini sykevyötä ja sellaisen myös sain. Sykevyön avulla pystyy vähän pitämään sykkeitä silmällä ja tuo aktiivisuusrannekkeeni ei oikein laske askelia kunnolla kun pitää vaunun aisasta kiinni. Nyt pitäisi vielä opetella käyttämään sitä.

Liikunta kaikkien lasten kanssa on sula mahdottomuus. Tai oli mulla toiveissa, että nyt keväällä kirjautuisin liikuntakeskuksen asiakkaaksi, veisin isot tytöt lapsiparkkiin ja pienin olisi isänsä kanssa. No, isähän on aina töissä. Lapsiparkkiin voisi tuon pienemmänkin viedä, mutta en kuitenkaan raskisi, kun arastelee ja vierastaa muita ihmisiä. Mutta harkitsen sitäkin kuitenkin. En kuitenkaan halua harrastaa lasteni kustannuksella. Olen vähän sitä mieltä, että se aika vielä tulee, kun pääsen treenaamaan niin paljon kun itse haluan. Miksi se aika pitäisi ottaa näistä arvokkaista pikkulapsivuosista.

Nyt yritänkin valjastaa meille jotakin kivaa liikunnallista tekemistä, jossa minäkin pääsisin liikkumaan. Kesällä varmasti helpottaa, kun tuo pieni oppii kävelemään kunnolla (nyt jo kävelee, mutta aika huteraa on meno). Jalkapalloa, sulkapalloa, littaa yms. Äidin alkaa oleen aika ottaa osaa lastensa leikkeihin, jotta saadaan makkarat sulamaan =)

Ostin syksyllä itselleni (käytettynä) crosstrainer-laitteen, jolla tein treenin EKAA kertaa toissapäivänä! Lapset ovat kovasti yrittäneet valjastaa siitä itselleen kiipeilytelineen, mutta vähän turhan vaarallinen kapine siihen touhuun. Kiipeilevät siinä kyllä AINA kun silmä välttää. Nyt se tuppaa olemaan vaatetelineenä itselläni. Laite oli ihan äänetön, kun se meille muutti, mutta ekan treenin aikana totesin sen olevan varsinainen kitinäkalle. Jospa kokeilisi vaikka vähän rasvailla? Pienin oli päiväunilla ja välillä oli pakko oikein pysähtyä kuuntelemaan itkuhälytintä sen metelin alta. Lisäksi isompia alkoi puolen välin (yhteensä sutkutin 30min) kohdalla kiinnostamaan minne äiti on hävinnyt (leikkivät aluksi omassa huoneessaan) ja halusivat kovasti "auttaa" äitiä vehkeen kanssa. Mutta telkkarin ääressä aika kului välillä ihan kivastikin. Vielä en tuon yhden kerran jälkeen osaa sanoa, oliko turha ostos. Mutta on siinä ainakin kiipelty ja vaatteita säilytetty koko rahan edestä =) Silloin kun sen hankin oli jalkapöytäni juuri alkanut oireilemaan enkä uskaltanut sitä edes testata. Jalan kipu hävisi yhtä mystisesti 3kk jälkeen kun oli tullutkin. Epäilen sen johtuneen hormoneista, nivelten löystymisestä ja ylipainosta.

Kuukausi sitten pääsin muutaman kerran lenkille yksin ja innostuin jo kovasti. Sitten sairastuin flunssaan, joka kesti 4 vkoa ja parani lopulta vasta lääkekuurilla. Nyt yritän löytää liikunnan kipinän uudelleen.

Lenkkiselfie huhtikuun alusta.

Lenkin varrelta.

Taikametsä. Tästä näkymästä keksisi vaikka mitä tarinoita.

Ei muuta kun kesää kohden ja hyvät aikomukset mielessä pitäen. Ideoita kivoista liikunnan muodoista koko perheelle otetaan ilolla vastaan...

-K-

Tekemistä

Olen huomannut, että tekemisen järkkääminen on vähän haastavaa. Isompien kanssa ehdin askartelemaan tai leipomaan (tytöt rakastavat leipomista kuten minäkin) vain vauvan päiväunien aikana, mutta yleensä se aika menee kodin siivoiluun, pyykkihuoltoon tai ruoan valmistukseen. Ja osan aikaa päiväunista on ihan vaan pakko istua paikallaan ja syödä jotakin rauhassa. Yleensä päivän aikana tulee otettua 7000 askelta, joka on monta kertaa enemmän, mitä se tulee olemaan, kun palaan työelämään ja istumatyöhöni. Joka päivä tulee siis askeleita tuo 7000, joskus myös 10 000 ja jos pääsen lenkille niin se on vielä tuostakin enemmän. Tämän minulle kertoo kumppanini PolarLoop, joka minulla on ranteessa keikkunut kohta puoli vuotta. Se muuten kertoo myös, että keskimäärin nukun yössä 5-6 tuntia, josta herään muutaman tunnin välein.

Päikkäreiden aikana leivottiin pari vkoa sitten vanilijapullaa.

Tytöistä on jo aika paljon apua. Toinen voiteli pullat ja toinen ripotteli raesokerit.

Vanilijakierrepullat ja vaniljatäytepullat.

Ulkoillaan lasten kanssa ihan liian vähän (huono mutsi), mutta kauniilla ilmalla siihen saa jostain voimia. Pihalle pitäisi vaan keksiä jotain kivaa. Meiltä löytyy keinut (kaksi keinua ja riipputikapuut), hiekkalaatikko ja irtoliukumäki (on siis siirretävä). Mutta jotain muutakin tuo piha tarvitsisi. Piha on savipohjaista ja vesisateella ruohikko menee ihan lits läts kuralle ja savi nousee pinnalle. Olemme miettineet kyllä pihan salaojittamista, mutta kun se on vasta harkintavaiheessa, niin sitä ennen pitäisi leikkipaikalle keksi jotakin. Kuorma-auton lavallinen hiekkaa? Joku kiipeilyteline olisi ihana noille marakateille, mutta todella hintavia ostaa. Leikkimökkikin olisi kiva tai edes joku kesäkeittiö. Terassiakin pitäisi laajentaa, niin pitää miettiä keksisikö sen yhteyteen jotain kivaa.

Keinut kiehtoo aina.

Pikkusiskolla oli hauskaa kun isosiskot vetivät pulkkaa vuorotellen.

Nyt vielä, kun tämä pikkuneiti ei kävele, on hänen kanssaan ulkoilu vähän haastavaa myös. Hän ei oikein rattaissa viihdy, mutta maassakaan ei ole hyvä olla. Sylissä tietenkin paras, mutta roikota sitten yhtä koko ajan. Siskot haluavat tietenkin, että heidän kanssaan vähän touhutaan tai annetaan vauhtia keinussa yms. Toivon, että maa pian kuivuisi ja neiti oppisi kävelemään, niin hänkin varmaan viihtyisi ulkona paremmin.



-K-

Pienimmän ekat synttärit

Pikku neitimme täytti yhden kokonaisen vuoden. Aikamoista yrittää järjestää juhlia, leipoa ja siivota, kun kolme lasta pyörii jaloissa. Ja sitten kävi vielä niin, että luulin yhden kakun menneen pilalle. Sen piti olla uunissa tunnin ja meillä se oli kolme tuntia ja siltikin keskusta tuntui aivan raa´alta. Ja sitten piti leipoa uusi kakku. Lopulta kakku ei ollut mennyt pilalle (sen totesin kun laitoin kakkuja tarjolle) ja äitinikin oli meille taikonut leipomuksiaan. Toisin sanoen pöydät notkui herkuista ja kymmenen vierasta jätti tulematta. Eli nyt on pari kakkua pakkasessa ja pari minun takapuolessa ;)


Neiti viihtyi juhlasankarina ihan hyvin, eikä kovasti vierastanut ketään. Kaikkien syliin ei silti suostunut menemään. Hän viihtyi todella hyvin ystäväni tyttären (minun kummityttöni) kanssa, vaikka hänellä on tumma tukka ja tummat silmät. Hän on jo iso tyttö, eli teini, mutta pikku sankaritar viihtyi hänen sylissään ja tykkäsi leikkiä hänen kanssaan. Olen huomannut, että vähiten vauvamme vierastaa itseni näköisiä naisia, jotka ovat vaaleita.

Neiti N 1 vuoden <3

Ihan ei pääni ollut mukana juhlien järkkäämisessä, koska juhlien jälkeen löysin kasan pikku pusuja, jotka unohdin laittaa tarjolle ja ilmapallotkin jäi puhaltamatta. Nyt vannoin, että ensi vuonna tytöt saavat viettää yhteisiä synttäreitä. Silloin olen jo työelämässä ja tuskin aikaa yhtään sen enempää laittaa kaksia synttäreitä.

Lupasin tehdä muumikakun, mutta kun aika ei riittänyt menin oikopolkua. Kakussa on suklaisia muumihahmoja, joten se ON muumikakku =)

Lasten herkkusiili.

Sitruunapiiras ja paholaisen kakku (vapaasti suomennettuna).

Äitini tekemä päärynä-suklaapiiras

Pikkuleipäkimara ja kääräriä.

Tämä on se epäonnistunut suklaa-pähkinätorttu. Päällinen vähän tummui, niin jouduin sen poistamaan. Maku oli kuitenkin ihan ok.

Kinkkukeikauskakku (taas) ja mozzarella-tomaattipiiras.

Saman päivänä oli myös virpomissunnuntai ja tytöt koristeli vieraille upeat vitsat. Harmi vaan, ettei muistettu kaikille kuitenkaan antaa niitä mukaan. Mutta jäipä kotiin jotakin ihasteltavaa pääsiäiseksi.

Tyttömäisittäin pinkkiä virpomisoksaa.

Siskojen synttäreiltä jäämistöä.

-K-

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä =)

Eilen tytöillä oli suklaamunien metsästystä. Eli piilotettiin muutama pikku muna, jotka sai tietenkin syödä kaikki kerralla (todella harvinaista meillä). Tänään käy vieraita. Sitten vaan ollaan ja hengaillaan. Tytöt nauttivat, kun isäkin on kotona näin monena päivänä ja aina löytyy jonkun syli kun siltä tuntuu. Jos ilmat pysyvät näin kuivina, saatan repästä ja käydä jopa lenkillä.

Lahjaksi saatu pääsiäiskukka.

Myös saatu pääsiäiskukka ja taustalla tyttöjen askarteluja.

-K-

Äidin kuntoremontti

Minäkin kuulun niihin lukuisiin, jotka yrittävät tiputtaa painoa kesää kohden. Loput raskauskilot olisi selätettävä, mutta kyllä niin nihkeästi lähtee. Aloitin Jutan superdieetti simplen. Pari viikkoa kuuria takana ja hyvin vähän on painoa lähtenyt. Mun kompastuskiveni on liian pitkät ruokavälit, liian vähäinen veden juominen ja etten syö kaikkea mitä pitäisi. Nyt auringon paistaessa olen innostunut vähän enemmän liikkumaan ja lähdenkin lenkille aina kun mahdollista. Tosin se on kyllä turhan harvoin, kun mies painaa pitkää päivää eikä muita lapsenvahteja ole saatavilla. Mutta enempi herkuttelu on loppunut, joten on tästä kuurista nyt edes jotakin hyötyä =) Juoksulenkeistä haaveilen, mutta pitäisi varmaankin noita polven ympäryslihaksia vielä vähän voimistaa ennen kunnon lenkkiä. Vähän jo kokeilin, mutta polvet huusivat kyllä armoa.

Ollaankin nyt ulkoiltu vähän enemmän kun mitä alkuvuodesta. Mun univelat vähän vielä painaa, enkä jaksa lähteä lasten kanssa ulos niin paljon kun pitäisi, mutta tuo aurinko tekee kyllä ihmeitä minun vireystasolle. Vielä kun kuivuisi tuo piha. Nyt nurmikko on ihan lillua ja kuraa.

Tässä vielä muutama kuva kuukauden takaa, vielä kun lunta oli jäljellä enemmän kuin rippeet.

Tälläset pikkujäljet löydettiin potkukelkkailureitiltä

Lunta oli tarpeeksi, mutta ehti jäätymään ennen kunnon pulkkamäen tekoa.

Ei se silti menoa haittaa, lumessa on muutenkin kiva möyriä.

Muina vuosina mäki ulottui vähän pidemmälle,

Nyt kelit vielä vähän masentaa jo niin ihanan keväisen viikon jälkeen. Lunta tai muuta räpäskää sataa vähän joka päivä. Mutta eiköhän se kevät sieltä saavu ja minäkin pääsen takaisin lenkkeilyn intoon.

-K-

Synttärihumua

Meidän tytöt täyttivät helmikuussa 4-vuotta. Niin isoja pieniä tyttöjä =) Meillä on pahin uhmakausi EHKÄ selätetty, mutta sellaisia uhmapiikkejä vielä välillä löytyy. Ollaan tottelemattomia ja yliriehakkaita aina muutama päivä/viikko kerrallaan ja sitten taas rauhoitutaan. Nyt on alkanut olla kodin ulkopuolella uhmailua. Kun pitäisi lähteä kotiin kerhosta tai kyläpaikasta, vaatteita ei suostuta pukemaan, eikä autonistuimessa istuta kunnolla, niin että saisi turvaistuimet kiinni. Varsinkin jos on yleisöä, niin tämä korostuu. Mutta ihanaa kun ei ihan koko aikaa tarvitse olla kieltämässä tyhmyyksistä. Edelleen rikotaan tahallaan tavaroita ja siitä pitäis päästä pois. Tarvisin myös vähän lisähermoja, kun edelleen nukun vähän ja katkonaisesti ja tämä kostautuu sitten arjen jaksamisessa.

Nyt kun pihalla on alkanut aurinko paistaa, on tytötkin viihtyneet paremmin ulkona. Nyt sitten tämän meidän vauvan kanssa on vähän vaikeuksia, kun rattaissa ei viihdytä ja kävellä ei vielä osata. Pitäisi päästä sinne missä siskotkin, mutta taidot ei riitä ja sitten kitistään äidin sylissä. Kesällä varmaan sitten juostaan siskojen perässä ja tehdään kaikki pahat  =) Kyllä se aurinko vaan piristää kaikkien mieltä. Kunpa se kesä tulisi pian ja päästäisiin näistä ulkovaatteiden pukemisista.

Mutta tässä muutama synttäri kuva:

HelloKitty kakku ja prinsessakakku

Kentinkakku, pikkuleipiä ja suklaaleivoksia

Feta-pinaattipiiras ja kinkkukakku

Lahjaksi tuli paljon erilaisia tehtäväkirjoja. Tässä kirjassa valitaan kulmakarvat, silmät, suu ja korut.

Juhlia on kiva järjestää, mutta niistä on kamala homma. Onneksi äitini tuli taas vähän apuun. Viikko ennen juhlia pienimmälle tuli vauvarokko ja nousi kova kuume. Hän ei viihtynyt kun sylissä. Eipä siinä kauheesti siivoilla kun on vain yksi käsi vapaana ja päiväunetkin turhan lyhyet. Mutta selvittiin, torstaina siivottiin ja perjantaina leivottiin. Mulla on paha tapa leipoa vähän överit, eli enemmän kuin tarvisi. Nyt oli aika niin kortilla, etten ehtinyt leipoa kun ihan välttämättömyyden. Kohta on taas tiedossa lisää juhlia kun pikkusiskokin täyttää jo vuoden.

Syntymäpäivälahjaksi isot tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa elokuviin. Kävimme nelistään, pikkusisiko jäi mummun hoteisiin. Tytöt saivat myös valita ihan itse muutaman irtokarkin. Meillä syödään aika vähän karkkia ja  jo tämä irtokarkkien valitseminen tuntui olevan iso juttu. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri oli näytöksemme ja kyllä sekin vaikutuksen teki Plevnan salissa.

-K-

Katsaus viime vuoteen

Ajattelin tehdä kuvapläjäyksen meidän viime vuodesta. Siis mehän eletään niin tylsää arkea, mutta eipä me muuta toivotakaan. Koti-ihmisiä kuitenkin ollaan =)

Entä se viime kesä? No, miten meille kävi? Missä lopulta päästiin käymään viime kesänä?
Kesähän oli lyhyt (vain muutaman hullu viikko), mutta sitäkin helteisempi. Loppuaika olikin viileää ja lähinnä lämpimien ilmojen odottelua. Lopulta ei päästy käymään kun Puuhamaassa, joka oli huippupaikka ja Ikaalisten kylpylässä sekä Ti-Ti-nallen talossa (josta saatiin lahjana enterovirus...). Ehkä niihin muihin paikkoihin sitten  ensi kesänä. Ja syksyllä sitten alkaa kunnon arki, päiväkodit ja työelämä. Vielä muutaman kuukauden ehtii nauttimaan viimeisestä ajasta lasten kanssa kotona.

Tammikuussa leivottiin nisuäijiä ja nautittiin valosta pimeyden keskellä.

Nisuäijät

Valopolku

Helmikuussa vietettiin tyttöjen synttäreitä. Toinen tyttö halusi keijukakun ja toinen prinsessakakun. Päätettiin tehdä välimuoto. Kakusta kuitenkin löytyi prinsessa, keiju ja Tuhkimon kenkä.

Prinsessa-keijukakku

Maaliskuussa suli lumet pois ja vettä ja kuraa oli joka puolella. Tytöt halusivat nuotioretkelle, mutta omistin sen verran mahtavan mahan, etten oikein päässyt liikkeelle kun hyvä jos kauppaan. Iskä sitten järjesti notskuretken omaan pihaan. Maaliskuun lopulla tytöistä tuli isosiskoja. Alimmassa kuvassa tytöt yrittävät laskea mäkeä pulkalla, eivätkä oikein ymmärrä, että siihen hommaan tarvittaisiin lunta. Ja tämän kuvan ottamisen jälkeen, seuraavana yönä, perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä.

Kuraojalla

Nuotiomakkarat

12h kuluttua meistä tulee isosiskoja

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä ja tietenkin tytöt halusivat myös pukeutua noidiksi. Kävimme myös Pyynikillä munkilla ja samalla vähän ulkoilemassa lähimaastossa.

Noitanokinenät

Miten puulla voi ratsastaa?

Toukokuussa odotettiin kesää ja pihan omenapuu teki ensimmäiset kukkansa. Syksyllä se luovutti meille kolme maukasta omenaa =)

Omenan kukat

Kesäkuu antoi muutaman lämpimän päivän ja monta viileää. Mönkijäkuvassa vain poseerataan, tytöt eivät todellakaan ajele aikuisten peleillä. Käytiin myös puistoilemassa, kun pikkusisko oli helppo kaveri, kun se vaan nukkui.

Mönkkäritytöt

Kato, mä osaan tehdä näin

Tasapainoharjoituksia

Opetellaan heittämään leipiä

Mitä tuo vihreä on tuolla alhaalla?

Heinäkuussa ilmat sentään lämpenivät ja oli se muutama helleviikkokin. Helsingissä asuva rakas ystäväni oli kyläilemässä ja kävimme mm. kiipeilemässä lähikoulun pihassa. Heinäkuussa on parasta kun päiväkodit ovat kiinni ja saa käydä näiden pihoissa puistoilemassa. Minun syntymäpäivääni juhlittiin Puuhamaassa ja se on kyllä huippu paikka (ainakin jos ilma on hieno). Kaikilla oli kivaa ja omat eväät pelasti rahakukkaronkin.

Kiipeilyteline

Uskallatko tulla?

Puuhamaan uima-altaalla helteisenä päivänä

Pomppuja...

... supertrampalla

Veneajelulla

Elokuun alussa kävimme Ikaalisten kylpylässä uiskentelemassa ja Ti-ti-nallen talossa. Vähän meinasi kädet loppua kesken kylpylän altaissa kun toisen piti huolehtia vauvasta ja toisen tytöistä. Jonkin aikaa tytöt viihtyivät lastenaltaassa, mutta sitten kun huomasivat isommat altaat, sinne oli myös päästävä. Ensi kerralla mukaan pitää ottaa ylimääräinen käsipari. Titi-talossa olimme kolmatta kertaa ja ehkä viimeistä. Innostus ei enää ollut ehkä niin huipussaa kuin edellisillä kerroilla. Tosi nyt tytöt uskalsivat enemmän ottaa kontaktia nalleihin ja välillä varmaan ihan riesaksikin asti. Harmi, että saimme tuliaisiksi sen enteron ja useamman viikon piinan =(

Kesä ja helteet tais mennä jo

Kukas se siellä nukkuu?

Syyskuu oli taas viileä ja tyttöjä oli vaikea saada pukemaan enemmän vaatteita päälleen. Huomasin selvän eron, pihaleikit ei kiinnosta ja vaatteita on enemmän. Puolialasti sitten taas viilletettiin aamusta iltaan takapihalla.

Ai, miten niin tarvitaan lunta ennen kuin tää liikkuu? Vedä meitä, äiti!

Lokakuussa taiteiltiin kivimaalauksia ja tehtiin kivieläimille pesä. Kuun lopussa vietimme myös Halloweeniä ja pukeuduttiin juhlan mukaisesti. Tytöt olivat aivan liekeissä, kun sai pukeutua ja kasvoihin väriä. Myös pikkuruisin sisko pääsi mukaan partyihin. Sain jostain inspiraation siemenen ja leivoimme nakkimuumioita, noidan sormia ja kurpitsamuffinsseja.

Pari leppistä ja prinsessa

Teemanaposteltavaa

Kiville pesä

Mininoita

Marraskuussa laajennettiin reviiriä ja kävimme testaamassa PikkuKakkosenPuiston. Oli kyllä kiva paikka ja sopivaan ajankohtaankin kävimme, kun siellä oli aika vähän väkeä. Yleensähän puisto on aina täynnä, kun sen ohi menee. Saimme myös ensilumen.

Puistoselfie

Ai, miten niin lumi yllätti suomalaiset???

Joulukuussa oli pimeää ja surkeeta kun lumet suli pois. Pieni lumipeite sentään saatiin jouluksi. Kävimme lastenkulttuurikeskus Rullassa katsomassa Dinosaurusnäyttelyn ja tytöt viihtyivät siellä hienosti. Tekemistä riitti ja uusia kavereitakin saatiin. Samalla reissulla käytiin Tallipihan karusellissa ja juuri silloin alkoi sataa kaatamalla. Tallipihan tallissa oli myös lampaita ja aasi (jota ei nähty). Ennen joulua askarreltiin myös tonttu poikineen.

Ollaan ystäviä koko talvi

Kaivauksilla etsimässä dinosauruksen luita

Oliks tää nyt Tuulikki vai Annikki?

Joka joulun karusellikieputus

Tonttu poikineen

-K-