torstai 14. toukokuuta 2015

Äidin liikkumisen haasteet

Tekisi kovasti mieli tuonne lenkkipolun ääreen tai kuntosalille. Mutta ja mutta ja mutta...
Mies on yksityisyrittäjä ja tekee pitkää päivää. Päivän päätteeksi vielä kirjoittaa tekemistään töistä raportit asiakkaille ja kun lopettelee, alkaa lasten iltatoimien aika jo lähestyä. Yleensä ehdin tässä välissä joko käymään kaupassa tai tekemään ruoan.

Lapset ovat kaikki kotihoidossa ja isommat käyvät kaksi kertaa viikossa kerhossa. Kerhon aikana on mahdollisuus käydä vaunulenkillä, mutta usein se on myös ainut aika kun pääsen käymään kaupassa, jos miehellä on rankka työviikko. Kaikkien kolmen lapsen kanssa käyn kaupassa vain äärimmäisessä hätätapauksessa. Ollaan sellainen Kiljusen herrasväki, lapset huutaa, meluaa ja on kurittomia. Mieluiten menisin yksin, koska se saattaa olla ainoa kerta koko viikkoon jolloin voin käydä jossakin aivan yksin. Joskus saatan ottaa toisen isommista mukaani, mutta lapsen vireystasosta riippuu onko kauppareissu ihan hyvä vai hankala.

Nyt keväällä, kun ilmat on aurinkoiset ja kauniit, tekee kovasti mieli ulkoilemaan. Unelmoin juoksun aloittamisesta, mutta polvet ovat vielä sen verran heikot (ylipainosta ja laiskuudesta), että pitää niitä ensin kuntouttaa. Juoksukengät on kyllä jo hankittu, mutta ajetaan ne sisään muilla reissuilla näin ensi alkuun. Mahdollisuudet ulkoiluun tulee eteen yleensä yllättäen tai viikonloppuisin. Jos pienin jää päiväunille iskän vartioon, niin pystyy kunnolla "luukuttamaan" lenkkimusaa, mutta jos on vainut mukana pitää musiikkia kuunnella vähän pienemmällä volyymillä. Mutta kumpikin lenkki varmaan yhtä tehokas, vaunuilla pääsee tekemään enemmän työtä, kun taas ilman vaunuja vauhti on nopeampaa. Olin toivonut äitienpäivälahjaksi PolarLooppiini sykevyötä ja sellaisen myös sain. Sykevyön avulla pystyy vähän pitämään sykkeitä silmällä ja tuo aktiivisuusrannekkeeni ei oikein laske askelia kunnolla kun pitää vaunun aisasta kiinni. Nyt pitäisi vielä opetella käyttämään sitä.

Liikunta kaikkien lasten kanssa on sula mahdottomuus. Tai oli mulla toiveissa, että nyt keväällä kirjautuisin liikuntakeskuksen asiakkaaksi, veisin isot tytöt lapsiparkkiin ja pienin olisi isänsä kanssa. No, isähän on aina töissä. Lapsiparkkiin voisi tuon pienemmänkin viedä, mutta en kuitenkaan raskisi, kun arastelee ja vierastaa muita ihmisiä. Mutta harkitsen sitäkin kuitenkin. En kuitenkaan halua harrastaa lasteni kustannuksella. Olen vähän sitä mieltä, että se aika vielä tulee, kun pääsen treenaamaan niin paljon kun itse haluan. Miksi se aika pitäisi ottaa näistä arvokkaista pikkulapsivuosista.

Nyt yritänkin valjastaa meille jotakin kivaa liikunnallista tekemistä, jossa minäkin pääsisin liikkumaan. Kesällä varmasti helpottaa, kun tuo pieni oppii kävelemään kunnolla (nyt jo kävelee, mutta aika huteraa on meno). Jalkapalloa, sulkapalloa, littaa yms. Äidin alkaa oleen aika ottaa osaa lastensa leikkeihin, jotta saadaan makkarat sulamaan =)

Ostin syksyllä itselleni (käytettynä) crosstrainer-laitteen, jolla tein treenin EKAA kertaa toissapäivänä! Lapset ovat kovasti yrittäneet valjastaa siitä itselleen kiipeilytelineen, mutta vähän turhan vaarallinen kapine siihen touhuun. Kiipeilevät siinä kyllä AINA kun silmä välttää. Nyt se tuppaa olemaan vaatetelineenä itselläni. Laite oli ihan äänetön, kun se meille muutti, mutta ekan treenin aikana totesin sen olevan varsinainen kitinäkalle. Jospa kokeilisi vaikka vähän rasvailla? Pienin oli päiväunilla ja välillä oli pakko oikein pysähtyä kuuntelemaan itkuhälytintä sen metelin alta. Lisäksi isompia alkoi puolen välin (yhteensä sutkutin 30min) kohdalla kiinnostamaan minne äiti on hävinnyt (leikkivät aluksi omassa huoneessaan) ja halusivat kovasti "auttaa" äitiä vehkeen kanssa. Mutta telkkarin ääressä aika kului välillä ihan kivastikin. Vielä en tuon yhden kerran jälkeen osaa sanoa, oliko turha ostos. Mutta on siinä ainakin kiipelty ja vaatteita säilytetty koko rahan edestä =) Silloin kun sen hankin oli jalkapöytäni juuri alkanut oireilemaan enkä uskaltanut sitä edes testata. Jalan kipu hävisi yhtä mystisesti 3kk jälkeen kun oli tullutkin. Epäilen sen johtuneen hormoneista, nivelten löystymisestä ja ylipainosta.

Kuukausi sitten pääsin muutaman kerran lenkille yksin ja innostuin jo kovasti. Sitten sairastuin flunssaan, joka kesti 4 vkoa ja parani lopulta vasta lääkekuurilla. Nyt yritän löytää liikunnan kipinän uudelleen.

Lenkkiselfie huhtikuun alusta.

Lenkin varrelta.

Taikametsä. Tästä näkymästä keksisi vaikka mitä tarinoita.




Ei muuta kun kesää kohden ja hyvät aikomukset mielessä pitäen. Ideoita kivoista liikunnan muodoista koko perheelle otetaan ilolla vastaan...

-K-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti