sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Äidin pienet ilot

Lupasin itselleni uudenvuoden lupauksena olla enemmän vaimon kun äidin näköinen. Toteutus on onnistunut ehkä 50%:sesti. Normaalisti yleensä meikkaan työpaikalle, mutta nyt kotiäitinä aika ei yksinkertaisesti riitä. Eikä tältä väsymykseltäkään kyllä jaksa kiinnostua ulkonäköjutuista. Tämä haamu kyllä tarvitsisi vähän väriä kasvoihinsa, mutta jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Yleensä käyn kaupassa, jos ihmisten ilmoille menen, tai kirpparilla, mutta ei vaan jaksa panostaa. Olenkin yrittänyt löytää piritystä asioiden helpottamisen kautta.

Pari vuotta sitten kokeilin ripsein pidennystä, mutta se ei ollut mun juttu. Ensinnäkin oli kamalaa varoa niitä ripsiä koko ajan, siis välttää hankaamasta ja pestä superhellästi. Ja sittenkin ne peijakkaat irtosivat tosi helposti ja näyttivät hirveiltä jo muutaman viikon jälkeen. Huollossa kävin toisella laittajalla, oli eri liimat ja kaikkea, mutta silti nekään eivät pysyneet. Totesin, etteivät ne vaan pysy, vaikka kuinka yrittää olla luonnottoman varovainen niiden kanssa. Ja sitten, kun käyttää silmälaseja, ei voi kovin pitkiä edes ottaa. Ja kaverit ei huomanneet juuri mitäään eroa tavalliseen lookkiini verrattuna, koska omat ripset on ripsivärissä ihan hyvän mittaset, vaikkakin aika ohuet.

Kuukausi sitten ilahdutin itseäni ottamalla ripsipermanentin. Samalla tietenkin värjättiin ripset sekä kulmat ja muotoiltiin kulmat myös. Itse permanentti oli helppo toimenpide, ei sattunut tai tuntunut mitenkään ikävältä. Ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt ripset erottuu, koska omani ovat yllättävän vaaleat. Ja nyt kun ne ovat koko ajan taivutettuna, avaavat ne silmät vähän paremmin. Permanentti kestää noin 4-6 vkoa, riippuu vähän missä kasvun vaiheessa omat ripset ovat ja kuinka paljon niitä varisee pois. Saas nähdä jäinkö tuohon koukkuun ;)

Vähän hankala saada uudet ripset kuvaan...

Päärynäpää =)

Sorry, huono kuvan muokkaus. Pakko oli peittää kamalat ihohuokoset. Mun kuvanmuokkausohjelma ei oikein pelitä.


Ensi kesälle ajattelin vielä ottaa oman kynnen geelaukset. Eli omaan lyhyeen kynteen joku kiva ranskalainen manikyyri. Rakennekynnet ovat todella kauniit, mutta en halua pitkiä kynsiä.

Kyllä täältä kotiäitiyden rämettämältä maalta pikku hiljaa kaivaudutaan kohti normaalia oloa ja eloa. Pari vuotta eteen päin ja pääsen taas käymään suihkussakin silloin kun haluan.

-K-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti